50-vuotis historiikki

KUN TUNNET HISTORIAN, TUNNET NYKYISYYDEN

Elettiin 40 -50 lukujen nuivettuneita toisia kyräileviä aikoja. Suomeen tuli 400000 siirtoasutettua heimoveljeämme karjalaisia eli 11 % koko väestöstä. Jouduttiin miettimään monta asiaa uusiksi.
Metsästyksessä oli vallalla ns. joka miehen oikeus - sai "luvallisina aikoina" metsästää siellä missä mieli teki. Välillä meni ns. "villiksi länneksi. Etelä-Suomessa oli perustettu ensimmäiset metsästysseurat jo 1800 luvun puolella. Siitä alkoi metsästysseurojen perustaminen muuallekin maahan. Kuopion seudulla on muutamia jo sata vuotta täyttäneitä seuroja. Ylä-Savossa oltiin myöhäisheränneitä - meillä vanhimmat taitavat olla 80 vuotiaita ja Sonkajärvellä Samoilijat toisella sijalla Kalliosuon Erämiesten jälkeen. Sukevallehan tuli työntekijöitä Etelä-Suomesta vanginvartijoiksi, joille kuuluminen metsästysseuroihin oli tuttua.

Pian asia kantautui rutakkolaistenkin tietoon - alkoi metsästysseuran puuhaaminen, riistapäällikkö Olavi Raetpalon ja RHY:n puheenjohtajan Pauli Laineen toimesta. He ja 18 rutakkolaista kokoontuivat Fabian Suutarisen taloon. Päätettiin perustaa metsästysseura, jonka nimeksi Hugo Komulainen ehdotti Sonkajärven Samoilijat, joka myös hyväksyttiin.

Perustamisasiakirjan allekirjoittivat Paavo Kainulainen, Oiva Komulainen ja Fabian Suutarinen, joista tuli ensimmäisen johtokunnan jäseniä puheenjohtajaksi valitun Lauri Komulaisen ja sihteeriksi valitun Ilmari Rönkön lisäksi.

Eipä mennyt aikaakaan, kun se peri suomalainen kateus iski. Samoilijoille maitaan vuokranneet oinasjärveläiset perustivat oman seuran "Jahtimiehet", ja sanoivat maansa irti Samoilijoilta. Tuli mietinnän paikka. Johtokunnassa varajäseninä olleiden oinasjärveläisten Lauri Koistisen ja Hannes Juntusen tilalle valittiin Paavo Ruotsalainen ja Veikko Turunen.

Samoilijoiden ylimääräisessä kokouksessa 11. marraskuuta 1960 seuraan valittiin 22 jäsentä jo mukana olevien johtokunnan jäsenten lisäksi.

... JA SIITÄ SE JATKUI !

Ensimmäinen toimintasuunnitelma tehtiin maaliskuussa 1961. Toiminnan keskeisimpiä asioita olivat riistanhoitotyö ja erilaiset kilpailut ja tietenkin metsästettiin. Vuoden 1960 saalistilastojen mukaan 17 Samoilijaa on saanut 65 vesilintua, 122 metsäkanalintua ja 32 jänistä.

Jo seuran alkuvuosina päätettiin saaliskiintiöistä. Monina vuosina on jouduttu rajoittamaan metsäkanalintujen metsästystä heikon riistakannan vuoksi.

Ensimmäinen hirvilupa Samoilijoille myönnettiin 1963, jolloin oli nähty yksi hirvi Iso-Tuovilan mailla. Keskeisimpiä toimintamuotoja oli salametsästyksen kitkeminen valistuksen, vartioinnin ja asennekasvatuksen avulla. Pahimpia salametsästysalueita oli Pörönseutu suurten salojen keskellä, siellä oli kaatunut hirvi jos toinenkin ja ihan omalla luvalla.

Eräässä 70-luvun toimintasuunnitelmassa lukee: Samoilijoiden jokainen jäsen on velvollinen valvomaan metsästyskuria niin seuran mailla kuin muuallakin, sillä jämäkkä metsästyskäyttäytyminen on kaikkien etu. Todetut rikkomukset annetaan seuran johtokunnan ja poliisiviransomaisten tietoon.

Samoilijoiden johtokunta antoikin erään Pienimäellä tapahtuneen salametsästysasian yleiselle syyttäjälle. Pari muutakin tapausta päätyi käräjille asti.

Vuonna 1976 johtokunta antoi jäsenistölleen sakotusoikeuden, jos tapaavat omilla maillaan seuraan kuulumattomia - sakko olisi 50 markkaa. Valitettavasti pöytäkirjat eivät kerro montako viisikymppistä rahastonhoitja sai vastaanottaa ja taisipa tuo edellinen mennä vähän oman käden oikeuden puolelle.

JÄSENISTÖSTÄ

Vuonna 1964 Samoilijoissa oli jo 100 jäsentä, jolloin jouduttiin joiksikin vuosiksi lyömään jarrut päälle. Kuitenkin jäsenmäärässä on tapahtunut sahaamista sadan molemmin puolin. Samoilijat ovat hoitaneet jäsenvelvoitteensa yleensä hyvin, mutta vuonna 1973 johtokunta erotti 25 jäsentä maksamattomien jäsenmaksujen vuoksi.

Viime vuosina seuraan tulijoita on ollut jonoksi asti. Seuraan pääsyn ehtona on pidetty sonkajärveläisyyttä sekä ns. hissisysteemiä - jos äiti tai isä ovat seurassa, niin jälkikasvukin pääsee. Naisia seurassamme on kahdeksan. Pitkään oltiin huolestuneita seuran ukottumisesta, nyt kuitenkin myös nuoria on tulossa ja heidän tuloaan on helpotettu porrastamalla liittymis- ja mökkiosuusmaksut kolmelle vuodelle. Yli 75 vuotiaat on vapautettu jäsenmaksuista, samoin kunniajäsenet.

Tällä hetkellä meitä Samuleita on 143, kukahan koiranleuka tuonkin sanan keksi - onhan meillä arvailuja. Samoilijoiden puheenjohtajina ovat toimineet Lauri Komulainen 10 vuotta, Paavo Ruotsalainen 15, Lassi Rönkkö 7, Vesa Pallonen 9 ja Jussi Sirviöllä menossa viides vuosi. Sihteereinä Ilmari Rönkkö 11 vuotta, Viljo Rönkkö 2, Lauri Komulainen 2, Mauno Rahkonen vajaa vuosi, Pekka Rönkkö 7, Vesa Pallonen 3, Risto Suomalainen 9 ja Seppo Moilasella menossa neljästoista vuosi.

Rahakirstua ovat vartioineet Ilmari Rönkkö 30 vuotta, Jorma Huttunen 2, ja Jari Kokkosella menossa yhdeksästoista vastuuvuosi.

Seurassamme saa sääntöjen mukaan olla kerrallaan 3 kunniajäsentä - heitä ovat Veikko Moilanen, Tauno Hynynen sekä kunniapuheenjohtaja Vesa Pallonen.

METSÄSTYSALUEISTA

Voimakas jäsenmäärän kasvu loi paineita metsästysalueiden lisäämiseksi. Samoilijoilla on ollut taitavia neuvottelijoita, joiden ansiosta on saatu solmittua vuokrasopimuksia suurten metsäyhtiöiden kanssa. Metsäyhtiöiden hehtaarivuokrat arvonlisäveroineen alkavat olla jo sitä luokkaa, että se koettelee metsästysseurojen maksukykyä. Myös yksityisten maanomistajien maiden määrä on ollut kasvussa. Reilu vuosi sitten johtokunta ja hirviporukan jäsenet tekivät ison työn uudistaessaan kaikki vuokrasopimukset ajantasalle.

Hyviä suhteita maanomistajiin on pidetty yllä erilaisilla talkoilla - esim. Heinämäen tallin kattaminen, hirvi- ja jänisjahtien järjestäminen isoille maanvuokraajille ja tietenkin hirvipeijaiset joka syksy. Myös rauhoitusalueiden määrittämisessä on otettu huomioon maanvuokraajien toiveet. Tällä hetkellä rauhoitusalueita on Rutakolla Lähdeniemi, Salonsaari lintujen osalta, Pörönsuo Jyrkällä, Rauta- ja Teerisuot Sälevällä.

Samoilijat ovat aktiivisia riistanhoitajia. On ylläpidetty riistapeltoja, ruokinta-automaatteja, -katoksia ja tehty telkille pönttöjä ja sorsille ruokintalauttoja. Myös pienpetojen pyydyksiä on tehty monina syksyinä Jorma Huttusen opastuksella. Ja hyvin ovat pyytimet toimineet: satamäärin minkkejä ja supikoiria. Lisäksi aktiivisemmat ovat päässeet pudottelemaan näätiä ja ampumaan kymmeniä kettuja, muista pienpedoista puhumattakaan.

MEDIANÄKYVYYTTÄ

Samoilijoiden ansiota lienee, että koko valtakunnassa vietettiin yhteisiä "päivä riistalle-tapahtumia". Samoilijat ovat perinteisesti järjestäneet talvista riistanruokintaa. Olipa kerran talkoopäivä, jolloin oli pakkasta lähes 40 astetta ja Samuleita talkoissa yli 70.

Kolmiolaskentoja Samoilijat ovat suorittaneet Pöröllä kaksi kertaa vuodessa jo kymmenien vuosien ajan, josta hyvästä RKTL palkitsi seuramme kunniakirjalla.

Edesmennyt seuramme ensimmäinen puheenjohtaja Lauri Komulainen valittiin v 1989 Pohjois-Savon vuoden erämieheksi ja vuonna 1994 hänet valittiin vuoden sonkajärveläiseksi erämieheksi.

Vuosien saatossa on jäsenistölle jaettu niin ruusuja kuin risujakin. Vuonna 1987 päätettiin rueta valitsemaan Samoilijoiden vuoden erämies ja vuodesta 1995 lähtien on palkittu Samoilijoiden vuoden riistanhoitaja. Kannattaa mainita, että Pirkko Huttunen valittiin vuoden erämieheksi, joka noteerattiin lehdistössä näkyvästi.

Yhteistyö paikallislehti Miilun ja Iisalmen Sanomien kanssa on jouhevaa. Olemme saaneet kiitettävästi tuotua omaa metsästysasiaamme yleiseen tietouteen.

Kilpailutoiminnasta kannatta mainita tarkkasilmäiset ja -kätiset ampujamme, jotka ovat pärjänneet valtakunnan tasollakin. Tälläisia mestarismiehiä ovat olleet Eero Kvist, Pekka Rönkkö, Aulis Kervinen, Rauno Savolainen, Veli Luukkonen ja Pekka Huttunen.

Onhan Samoilijat menneet pintaa syvemmällekin. Pöytäkirjat kertovat, että ensimmäiset pilkkikisat jäsenistölle järjestettiin 9.4.1961. Pilkkimis- ja onkimiskilpailut olivat Lauri Komulaisen ideoima koko perheen tapahtuma, josta vuosien myötä on tullut yhä suositumpi. Nykyisin "kalapuolen" hoitaa Pilkki-Esa, Esa Kervinen. Samoilijoiden mökkinaapurina Salmisen rannalla on Postin Erän mökki ja näin ollen oli luontevaa, että vuotuiset onki- ja pilkkitapahtumat ovat yhteisiä haasteotteluiden merkeissä.

Varsinaista kenneltoimintaa ei seurassamme ole, mutta haukku- ja ajokokeiden tuomareita on useita. Seuramme on suhtautunut eri koira- ja kennelkerhojen koemaastoanomuksiin syksyisin myönteisesti. Heidän kilpailutoimintansa ei ole häirinnyt seuramme jäsenten metsästysharrastusta.

Jotain näkyvääkin Samulit ovat saaneet aikaiseksi. Kaijanmäen vanhasta tallista on tehty tämä upea erämajamme. Kauaskatseiset jäsenemme kekkasivat tämän Salmisenjärven lahdelman erämajan paikaksi, saatiin neuvoteltua vuokrasopimus, alkoi rakentaminen Vesa Pallosen piirustusten ja hyvien kirvesmiestemme johdolla. Suurena apuna olivat sonkajärveläiset ja iisalmelaiset liikelaitokset, jotka tukivat huomattavilla tavaralahjoituksilla rakentamista. Talkoita pidettiin harva se ilta. Eräkaijan valmistuttua rakennettiin savusauna, grillikatos ja ulkorakennukset. Vanhan markan aikana aloimme neuvotella tonttimaan ostamisesta. Metsäyhtiö määräsi kovan hinnan, jolloin johtokuntamme totesi, että hinta on sopiva, mutta tontti liian pieni. Tällä tavalla saimme yhtiön määräämällä hinnalla yli hehtaarin tontin omaksemme.

Eräkaijan metsästysmajaa on annettu vastikkeetta erilaisten yleishyödyllisten yhdistysten ja järjestöjen käyttöön. Monet koululuokat ovat käyttäneet majaamme leirikouluina tai muuten vain luontopäivien tukikohtana. Onpa majalla pidetty polttareita, synttäreitä ja vietetty hääöitäkin

Vehmasjärvelle rakennettiin ns. Hemminmaja, joka on ollut vapaasti kaikkien luonnossa liikkuvien käytettävissä.

Joku vuosi sitten rakensimme Pörölle upean "Mutterin" ulkorakennuksineen, joka toimii hirvimiesten tukikohtana ja on myös kaikkien marjastajien ja sienestäjien käytettävissä.

Näkyvyyttä edustaa myös edesmenneen Viljo Rönkön idean pohjalta suunniteltu hihamerkki, jonka pohjalta Leena Iso-Pahkala suunnitteli Samoilijoiden standaarin.

Standaareja on jaettu yhteistyökumppaneille ja ansioituneille jäsenille tähän mennessä 22 kpl. Sekä hihamerkki että standaari ovat nähtävissä Suomen Metsästysmuseon kokoelmissa Riihimäellä.

Metsästys ei ole enää pelkkää tappamista. Metsästysharrastus on tietenkin metsällä käyntiä, mutta parhaimmillaan se on mukavaa yhdessäoloa eri yhteiskuntaluokista olevien ihmisten kesken

Sonkajärven Samoilijat on 50 vuotisen taipaleensa aikana ollut merkittävä asenteiden muokkaaja niin metsästyksessä kuin riistanhoitotyössäkin. Enää ei liipasinsormi ole yhtä herkkä joka risaukselle metsästysmailla kuin vuosikymmeniä sitten, vaan seuratoiminnan ansiosta on siirrytty kestävään ja mahdollisimman minimoituun, valikoivaan metsästykseen.

Näillä arvoilla on hyvä jatkaa.

Runoilija Kaj Munkin sanoin: Niitä päiviä, jotka vietämme metsästämässä tai kalastamassa, ei meidän Herramme lue meidän ikäämme.

Iisalmi 4.8.2010

Seppo Moilanen